|
Muistomerkin paikalla tehdyt arkeologiset tutkimukset
Arkeologi Jukka Sipilän laatima yleiskatsaus muistomerkin paikalla tehdyistä kaivauksista:
Pyhän Olavin luostarin kunniaksi rakennettavan muistomerkin perustuskaivanto kaivettiin Olavinpuistoon kesäkuussa 2005. Paikalle on useiden vuosisatojen aikana kertynyt paksut kulttuurikerrostumat, jonka vuoksi perustuskaivannon teko edellytti myös kaupunkiarkeologisia tutkimuksia. Tutkimukset teki Turun maakuntamuseo.
Kaupunkiarkeologisissa kaivauksissa pyritään maakerrokset kaivamaan päinvastaisessa järjestyksessä kuin mitä ne ovat syntyneet. Eri aikakaudet ovat jättäneet merkkinsä maaperään, usein myös sekoittaen vanhempia kerroksia. Tämänkin kaivauksen poikki kulki mm. katuvalaistuksen sähkökaapeli sekä pienistä pyöreistä kivistä tehty kivisalaoja. Viimeksi mainittu leikkasi kaikki nyt tutkitut vanhemmat kerrostumat. Salaoja oli arkeologisesti katsottuna uusi, vaikka silläkin oli ikää pitkälti toistasataa vuotta.
Turussa on vuosisatojen aikana ollut kymmeniä tulipaloja, jotka ovat jättäneet maahan jälkensä. Viimeisin suurpalo vuonna 1827 tuhosi suurimman osan kaupunkia. Sen jälkeen toteutettu Engelin asemakaava muutti huomattavasti aikaisempaa kaupunkikuvaa. Nykyisen Olavinpuiston alueella oli aikaisemmin pieniä asuinkortteleita rakennuksineen, mitkä on rakennettu niitäkin vanhemman luostarin raunioiden päälle.
Ylin kaivauksissa kartoitettu rakenne oli käytäväkiveys, joka lienee jonkin verran Turun paloa nuorempi. Kaivannon eteläkulmauksessa oli laajahko 1700-/1800-luvun taitteessa tehty pihakiveys. Se liittyi mahdollisesti 1700-luvun puurakennukseen, jonka hiiltyneistä jäännöksistä osa oli vielä jäljellä. Talo on tuhoutunut viimeistään Turun palossa 1827. Talon alapuolella oli noin 20 – 30 cm:n kerros kovaa, hiekan ja laastin sekaista maata. Sen alla oli toisen vanhemman talon hiiltyneet jäännökset. Taloon liittyvien löytöjen perusteella se oli 1600-luvulta, mahdollisesti sen alkupuolelta. Talon sijainti oli sama kuin sen yläpuolella olleen 1700-luvun talon. Talo on ollut noin 5,10 – 5,20 metrin levyinen. ja mahdollisesti hiukan leveyttä pitempi. Osa talon jäännöksistä meni profiilin alueelle, josta ei nyt kaivettu. Taloon liittyi laaja uuninpohjakiveys, joka oli uudemman 1700-/1800-luvun vaihteessa muodostuneen kivikon alla. Uuninpohjakiveys muodostui suurista tasapintaisista kivistä. Uuninpohjarakenteessa hyödynnettiin mahdollisesti vuona 1537 tulipalossa tuhoutuneen luostarin jäännöksiä. Tämä alin kivi- ja puurakenne jätettiin koskemattomana paikoilleen tulevan muistomerkin perustuksen alle.
Kaivausten löytöaineisto koostui pääasiassa keramiikka-, fajanssi- ja lasiastioiden sekä tasolasin paloista. Runsaasti oli myös valkeasta savesta tehtyjä ns. liitupiipun varren paloja. Valtaosa löytöaineistosta on aikoinaan tarpeettomana hylätty. Ehjiä, hukattuja esineitä tavataan harvemmin. Kuitenkin nämä ensisilmäyksellä vaatimattomat löydökset auttavat ajoittamaan rakenteita ja eri maakerroksia. Ajoituksen kannalta hyviä löytöjä ovat lattialankkujen rakoihin tai katukiveysten väliin tipahtaneet rahat. Näiltä kaivauksilta löytyi kaikkiaan neljä kolikkoa. Ne olivat kuitenkin niin syöpyneitä, ettei niiden leimoista saa selvää ennen konservointia. Löytynyt keramiikka-aineisto oli pääasiassa punasavikeramiikkaa 1700-luvulta. Osa vanhemman talojäännöksen yhteydestä löytyneestä keramiikka-aineistosta oli 1600-luvulta. Liitupiipun varren palat ja piipunpesät ovat tavallisia löydöksiä 1600- ja 1700-lukujen kerrostumista. Näiltä kaivauksilta löytyi kolme liitupiipun pesää, jotka muotonsa ja kuviointinsa perusteella ovat 1700-luvulta. Nuoremman puutalon hiiltyneistä jäännöksistä löytyi piipunpesä, jossa oli ns. Fredrikus Rex –kuvio. Se on 1740- tai 1750-luvulta.Tasolasin ja pullonsirpaleiden ohella kaivauksilta löytyi muutama ns. passglasin pala. Ne ovat erään noin vuosina 1550 -1700 käytetyn juoma-astiatyypin sirpaleita. Eri maakerrostumissa oli runsaasti myös mm. rautanauloja ja eläinten luita. Asuinpaikoilla tavattavat eläinten luut ovat hyvin tavanomaisia, muinoin poisheitettyjä ruuan tähteitä.
Kaivanto kaivettiin ainoastaan siihen syvyyteen, mitä muistomerkin perustus edellytti. Alimman, nyt paikoilleen jätetyn rakenteen alapuolella on vielä muita, iältään vanhempia rakenteita, alimpana todennäköisesti Pyhän Olavin luostarin muurin jäännöksiä.
Jukka Sipilä
|
|
Teoksen paikka kesäkuun alussa 2005. Puisto-osasto on jo siirtänyt muistomerkin tieltä paikalla olleet penkit ja joitakin istutuksia.
|
Arkeologit Jukka Sipilä ja Satu-Maarika Isotalo aloittivat työnsä aamulla 7.6.2005. Menneiden aikojen kaupungin karttaa tehdään kolmiulotteisena, siis myös syvyyssuunnassa. Tästä syystä tarkat sijainnin ja korkeuden mittaamiset ovat tärkeää ja jatkuvaa rutiinia.
|
Kaupungin kiinteistöosaston miehet määrittelevät perustusten paikan sentilleen suunnitelmaa vastaavaksi.
|
Kaivinkone aloittaa rakennustyöt puistossa
|
Jo parinkymmenen sentin syvyydessä tulee vastaan jotakin, joka täytyy tarkastaa.
|
Näyttää siltä, että ensimmäiset kymmenet sentit ovat hyvin sekoittunutta maata, jossa on merkkejä useammaltakin vuosisadalta. Ehkä mukana on Veritaksen talon rakennustöiden aikaisia kaivuujätteitä.
|
Pian tulee vastaan mystinen rajapinta
|
Myöhemmin ilmenee, että raja kulkee läpi maakerrosten ainakin 1500-luvulle saakka.
|
Tämä 1800 luvulla kaivettu, kivillä täytetty salaoja oli sekoittamassa maakerroksia. Arkeologien mukaan tällainen on tavallista kaupunkialueella.
|
Ensimmäinen vastaan tullut rakenne oli käytäväkiveys, joka lienee ladottu Turun palon jälkeen.
|
|
Arkeologin luvalla kaivinkoneella jatketaan varsinaista työtä eli perustusten kaivuuta. Läpikäyty maa-aines kuljetetaan täyttömaaksi muualle.
|
Kaivaukset kuvataan ja kartoitetaan kerroksittain. Kuvassa arkeologi Jukka Sipilä
|
Vaikka tällaisissa rakennushankkeiden edellä tehtävillä kaivauksilla ei useinkan noudateta tarkinta mahdollista järjestystä, lähes kaikki maaaines kuitenkin käydään lastan tai harjan kanssa läpi ja löytyneet rakennusten jäännökset ja esinelöytöjen paikat kirjataan kaivausalueesta tehtäville kartoille.
|
Kartoille kirjataan myös tärkeimpien elementtien korkeus merenpinnasta.
|
Kaivausten löytöaineisto koostui pääasiassa keramiikka- ja lasiastioiden sekä 1600- ja 1700-lukujen liitupiippujen katkelmista, mutta paikalta löytyi myös 4 kolikkoa, kertoo arkeologi Jukka Sipilä.
|
Kaivauksia tehdään melkoisella kiireellä säässä kuin säässä ja ainakin ulkopuolisesta työ vaikuttaa fyysisesti raskaalta.
|
Alueen etelälaidalta löytyi laajahkon pihakiveyksen jäännökset 1700-luvulta.
|
1700-luvun talon viimeistään Turun palossa 1827 hiiltyneitä jäännöksiä.
|
1700-luvun talon jäännösten alla oli 20-30 cm paksu täyttömaakerros, jonka alta löytyi jälleen lattialankkuja.
|
Vanhan hirsilattian päälle oli kasattu hiekkaa ja savea niin, että se oli säästynyt 1600-luvun alusta tähän päivään.
|
Maakuntamuseon arkeologi Aki Pihlman tutustumassa Sipilän ja Isotalon urakkaan
|
Kuvassa olevalla lattialla ei oltu kävelty noin 400 vuoteen. Tämä mielessä pyysin arkeologeilta luvan ottaa vanhoilla lankuilla pari askelta. Sain luvan. Lattia on selvästikin ollut tasainen, mutta se vietti pahasti joelle päin. Ehkä se on vajonnut ajan myötä.
|
Samaisessa 1600-luvun asumuksessa on ollut uuni, josta jäljelle on jäänyt pohjakiveys.
|
Sipilän mukaan on hyvinkin mahdollista, että uunin rakennuksessa on hyödynnetty 1537 palaneen luostarin rakennuskiviä.
|
Tässä kohdassa saavutettiin perustusten ja routasuojauksen vaatima kaivaussyvyys. Juuri kun oltiin tulossa 1500-luvulle ja mahdollisesti luostarin muureille. Sain pienellä suostuttelulla arkeologit myöntämään, että aika tavalla harmitta, mutta ilmeisesti he kuitenkin ovat tottuneet tällaiseen.
|
Tämä muinaisen asumuksen pohja ja kaikki mitä turkulaiset ovat paikalle sitä ennen jättäneet jää muistomerkin alle hyvään säilöön.
|
Tämän jälkeen alkoi perustusten rakentaminen →
|
Web Design Kimmo Ojaniemi
