|
Dominikaanit TurussaDominikaanikonventin
muistomerkki Turun Olavinpuistossa.
Teos paljastettiin
7.10.2005.
Minut pyydettiin tehtävään vuonna 2001. Tehtävä oli haastava ja aihe erittäin kiinnostava. Suostuin heti ilman varauksia.
Aloitin tutustumalla maastoon ja paikan historiaan. Kun tutustuu dominikaanikonventin historiaan on välttämättä tutustuttava myös Turun varhaiseen historiaan ja jos aikoo saada kokonaiskuvan aiheesta täytyy perehtyä myös dominikaaniveljeskunnan alkutaipaleeseen. Molemmat ajoittuvat 1200 -luvulle.
Tapauksissa, joissa aihe on ulkoa annettu, ensimmäiset visiot syntyvät heti ensimmäisellä minuutilla vähän samaan tapaan kuin lukiessa tekstiä, jossa kuvataan paikkaa, josta ei lukijalla ole mitään tietoa. Taustatietoja kerätessä syntyy runsaasti mielikuvia, jotka yrittävät jäljitellä todellisuutta. Olen tällailsella aikakoneellani käynyt katselemassa luostarin väkeä erilaisissa tilanteissa. He liikkuvat arkisissa tilanteissa Turkulaisten keskuudessa. He käyttävät suuren osan ajastaan sellaiseen mikä liittyi elämiseen, kanniskelivat vettä ja kaalinpäitä, keräsivät mustikoita jokivarren rinteillä ja tinkivät huonolla suomenkielellä kalastajilta kuhia ja ahvenia puoli-ilmaiseksi ja varmasti he myös kalastivat.
Kyllähän he saarnasivatkin ja huomauttelivat pakanallisista tavoista ja vallankin väärästä tavasta uskoa . Tämähän se oli heidän tehtävänsä ja tätä he tekivät väsymättä kaikkialla mistä ihmisiä löysivät. He kävelivät ja kävelivät ja taas kävelivät.
Kerran katselin polun syrjästä siinä nykyisen Olavin Krouvin paikkeilla kun ryhmä munkkeja mustissa, pellavakankaisissa kaavuissaan matkasi jalan aikamoista kyytiä jokirannan haavikkoon tallautunutta polkua pitkin tuomiokirkolle päin. He olivat vakavia miehiä, mustaleukaisia ja tummakulmaisia, pelottavan näköisiä. Tämä näkymä iskostui mieleeni, sillä he näyttivät vierailta siinä hopeisten puiden vaaleassa siimeksessä. En tiedä mitä he olivat toimittamassa. Ehkä tämä sijoittui aikaan, jolloin he olivat vasta etsimässä sopivaa paikkaa orastavan kaupunkiasutuksen laitamilta.
Kyllä he tekivät vaikutuksen. Mitä mahtoi Maskun tai Kalannin maamies ajatella kun ulkomaalainen, outoja puhuva mies mustassa huppukaavussaan sauvoi paikalle huitoen toista kättään rintansa edessä.. Varmasti käskivät lasten mennä uksien taa.
Mustat veljet toivoivat, että täällä ihmiset voivat hyvin kunhan uskovat oikein. He eivät kolonisoineet maata, he kolonisoivat mieliä ja taisivat onnistua aika hyvin. Heidän puumerkkinsä löytyy vieläkin jokaisen suomalaisen sielusta ja mustissa puvuissa vieläkin täällä saarnataan.
Kun tehdään veistosta, siinä vaikuttaa materia yhtä paljon kuin henki vaikka aiheena olisi paavillinen sääntökunta. Paikaksikin täytyy valita sellainen, että siihen voi rakentaa purkamatta vaakuutusyhtiötä sen tieltä tai kaatamatta puita. Paikallaan muistomerkki on jossain luostarin alueen ja sen rakennusten reunamilla, mutta paikalla, jossa on tapahtunut paljon silloin keskiajalla ja koko ajan tähän asti. Muistomerkin perustuksia varten tehtiin kuoppa joka ulottui 1600 -luvun alkupuoliskolle. Joka näki sen kuopan, näki, ettei menneisyys kaukana ole.
Arvata saattaa, että luostarilla oli portti ja jollei ollut, niin nyt on. Portilla on valtavasti symboliarvoa kristinuskossa kuten muun muassa Pietari tietää. Uskoisin, että tästä portista pääsee kamelinkin kyydissä liikoja kiemurtelematta sisälle. Dominikaanit Turussa olivat tiukkoja sen suhteen ketä päästivät portistaan, mutta toisaalta visusti suojelivat niitä, jotka heidän mielestään olivat sen arvoisia,
Kun tehdään muistomerkkiä ikuisiksi ajoiksi, materiaalien täytyy olla pyhiä; messinkiä, kiveä, pronssia. Löytyy niitä reunaehtojakin siis, vaikka tilaaja ei niitä asettaisi. Dominikaanit itse asettivat niitä ja entropia ja korroosio tietenkin. Kiveen kaiverretaan tekstit latinaksi, joka minusta on tärkeää. Kaiverretaan myös luostarin sinetti, jonka tekstin ymmärtää jokainen; s' fratrum predicatorum fillandie. Sinetin kuva sen sijaan on vaikeampi ymmärtää. Siinä Pyhää Olavia saatellaan porteille. Sotapäälliköksi hänen täytyi olla todellinen suhdetoiminnan ja uskon mestari
Pyhän Olavin konventin muistomerkki on ollut erittäin monipolvinen ja kiinnostava projekti
Kimmo Ojaniemi
www.ojaniemi.com
|
|
|
Foto: Seilo Ristimäki
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
TAIKO
taidekauppa verkossa
myy Kimmo Ojaniemen taidetta
• • •
Kimmo Ojaniemi's art is for sale in Online Art Shop TAIKO
|
|
Latest update:Sunday, 09-Jul-2023 18:41:52 BST
|
Web Design Kimmo Ojaniemi
